itse
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- /ˈit̪.se(ʔ)/
Formae aliae
[+/-]- † itze (Agricola, Biblia 1548)
Notatio
[+/-]Ab substantivo.
Pronomen
[+/-]itse
Usus
[+/-]Etiam in prima et secunda persona.
Dictiones collatae
[+/-]| Pronomina Finnica | |||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| personalia | demonstrativa | relativa | interrogativa | reflexiva | reciprocum | ||||||||||
| sing. | minä | sinä | hän | tämä | tuo | se | joka | mikä | kuka | mikä | kumpi | itse- +suff.poss. |
toinen | ||
| plur. | me | te | he | nämä | nuo | ne | jotka | mitkä | ketkä | mitkä | kummat | ||||
| Pronomina indefinita | |||||||||||||||
| joka — jokainen — joku — jompikumpi — kukaan — mikään — kumpikaan — eräs — kaikki — molemmat — moni — muu — muutama — sama — toinen — muuan — itse — ainoa | |||||||||||||||
Dictiones derivatae
[+/-]- pronomen reflexivum itse-
Adiectiva
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- /ˈit̪.se(ʔ)/
Notatio
[+/-]Verbum proprium linguarum Uralicarum.
Nomen substantivum
[+/-]itse