leipä

E Victionario
Jump to navigation Jump to search

Finnice[+/-]

Appellatio[+/-]

  • /ˈleipæ/

Notatio[+/-]

A linguis Germanicis, cf. Germanice Laib.

Leivänsiivuja eli leivänviipaleita eli leivänpaloja.

Nomen substantivum[+/-]

leipä

  1. panis (-is masc.) ||
    51 Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää."
    50 ego sum panis vivus qui de caelo descendi 51 si quis manducaverit ex hoc pane vivet in aeternum et panis quem ego dabo caro mea est pro mundi vita –Io 6

Declinatio[+/-]

Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. leipä leivät
gen. leivän leipien
leipäin raro
part. leipää leipiä
iness. leivässä leivissä
elat. leivästä leivistä
illat. leipään leipiin
adess. leivällä leivillä
abl. leivältä leiviltä
allat. leivälle leiville
ess. leipänä leipinä
translat. leiväksi leiviksi
instr. leivin
abess. leivättä leivittä
comit. leipine-

Dictiones collatae[+/-]

Synonymum aut hyponymum

Hyponyma

Dictiones derivatae[+/-]