ruumis

E Victionario
Salire ad: navigationem, quaerere
Ruumis

Finnice[+/-]

Appellatio[+/-]

  • /ˈruː.mis/

Nomen substantivum[+/-]

ruumis

  1. corpus (-oris neut.) || Res substantialis, praesertim animalis vel hominis (et vivus et mortuus).
    Terve sielu terveessä ruumiissa. Mens sana in corpore sano.

Declinatio[+/-]

Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. ruumis ruumikset
ruumiit
gen. ruumiksen
ruumiin
ruumiksien
ruumisten
ruumiiden
ruumiitten
part. ruumista ruumiksia
ruumiita
iness. ruumiksessa
ruumiissa
ruumiksissa
ruumiissa
elat. ruumiksesta
ruumiista
ruumiksista
ruumiista
illat. ruumikseen
ruumiiseen
ruumiksiin
ruumiisiin
(ruumiihin)
adess. ruumiksella
ruumiilla
ruumiksilla
ruumiilla
abl. ruumikselta
ruumiilta
ruumiksilta
ruumiilta
allat. ruumikselle
ruumiille
ruumiksille
ruumiille
ess. ruumiksena
ruumiina
ruumiksina
ruumiina
translat. ruumikseksi
ruumiiksi
ruumiksiksi
ruumiiksi
instr. ruumiksin
ruumiin
abess. ruumiksetta
ruumiitta
ruumiksitta
ruumiitta
comit. ruumiksine-
ruumiine-

Dictiones collatae[+/-]

Synonyma

Hyponymum

Dictiones derivatae[+/-]