ruumis
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- /ˈruː.mis/
Nomen substantivum
[+/-]ruumis
- corpus (-oris neut.) || Res substantialis, praesertim animalis vel hominis (et vivus et mortuus).
Declinatio
[+/-]| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | ruumis | ruumikset ruumiit |
| gen. | ruumiksen ruumiin |
ruumiksien ruumisten ruumiiden ruumiitten |
| part. | ruumista | ruumiksia ruumiita |
| iness. | ruumiksessa ruumiissa |
ruumiksissa ruumiissa |
| elat. | ruumiksesta ruumiista |
ruumiksista ruumiista |
| illat. | ruumikseen ruumiiseen |
ruumiksiin ruumiisiin (ruumiihin) |
| adess. | ruumiksella ruumiilla |
ruumiksilla ruumiilla |
| abl. | ruumikselta ruumiilta |
ruumiksilta ruumiilta |
| allat. | ruumikselle ruumiille |
ruumiksille ruumiille |
| ess. | ruumiksena ruumiina |
ruumiksina ruumiina |
| translat. | ruumikseksi ruumiiksi |
ruumiksiksi ruumiiksi |
| instr. | — | ruumiksin ruumiin |
| abess. | ruumiksetta ruumiitta |
ruumiksitta ruumiitta |
| comit. | — | ruumiksine- ruumiine- |
Dictiones collatae
[+/-]Synonyma
Hyponymum