voida

Finnice

Appellatio

• /ʋoidɑ/

Verbum intransitivum

voida

1. valere
   1. (+infinitivus) posse (possibilis esse)

      Mutta Abram kysyi: "Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?"

      at ille ait Domine Deus unde scire possum quod possessurus sim eam –Gen 15:8

   2. valetudinem habere

      Miten voit? Quomodo vales?

2. licere, permissionem habere

Coniugatio

Stirps voi-					categoria III
Indicativum
		praesens	imperfectum	perfectum	plusquamperfectum
sing.	I.	voin	voin	olen voinut	olin voinut
	II.	voit	voit	olet voinut	olit voinut
	III.	voi	voi	on voinut	oli voinut
plur.	I.	voimme	voimme	olemme voineet	olimme voineet
	II.	voitte	voitte	olette voineet	olitte voineet
	III.	voivat	voivat	ovat voineet	olivat voineet
passivum		voidaan	voitiin	on voitu	oli voitu

Condicionalis
		praesens	perfectum
sing.	I.	voisin	olisin voinut
	II.	voisit	olisit voinut
	III.	voisi	olisi voinut
plur.	I.	voisimme	olisimme voineet
	II.	voisitte	olisitte voineet
	III.	voisivat	olisivat voineet
passivum		voitaisiin	olisi voitu
Imperativus
		praesens	perfectum
sing.	I.
	II.	voi	ole voinut
	III.	voikoon	olkoon voinut
plur.	I.	voikaamme	olkaamme voineet
	II.	voikaa	olkaa voineet
	III.	voikoot	olkoot voineet
passivum		voitakoon	olkoon voitu
Potentialis
		praesens	perfectum
sing.	I.	voinen	lienen voinut
	II.	voinet	lienet voinut
	III.	voinee	lienee voinut
plur.	I.	voinemme	lienemme voineet
	II.	voinette	lienette voineet
	III.	voinevat	lienevät voineet
passivum		voitaneen	lienee voitu

Participia			Infinitivi
act.	VA	voiva	A	voida voidakseen
	NUT	voinut
	MA	voima	E	voidessa voitaessa voiden
pass.	VA	voitava
	TU	voitu
negans		voimaton	MA	voima-1

¹ iness. -ssa, elat. -sta, illat. -an, adess. -lla, abess. -tta, instr. voimin.

Dictiones collatae

• osata
• vointi

Synonyma

• (1 a.) kyetä
• (2.) saada

Dictiones derivatae

• voima