vetustus

E Victionario
Jump to navigation Jump to search

Latine[+/-]

Appellatio[+/-]

Loudspeaker red.svgAPI: /weˈtustus/(classice)
Syllabificatio phonetica: ve·tus·tus — morphologica: vetust-us

Nomen adiectivum[+/-]

vĕtust|us, -a, -um [1][2][3]

  1. Qui iam diu constat, permanet

Declinatio[+/-]

positivus singularis positivus pluralis
 cas. masc. fem. neut.  cas. masc. fem. neut.
nom. vetustus vetusta vetustum nom. vetustī vetustae vetusta
gen. vetustī vetustae vetustī gen. vetustōrum vetustārum vetustōrum
dat. vetustō vetustae vetustō dat. vetustīs vetustīs vetustīs
acc. vetustum vetustam vetustum acc. vetustōs vetustās vetusta
abl. vetustō vetustā vetustō abl. vetustīs vetustīs vetustīs
voc. vetuste vetusta vetustum voc. vetustī vetustae vetusta

Dictiones collatae[+/-]

Synonyma

Antonyma · contraria

Collocationes

Dictiones derivatae[+/-]

(Adv.) vetustē
(Comp.) vetustior
(Sup.) vetustissimus

Translationes[+/-]

Fontes

  1. Aegidius [Egidio] Forcellini, Lexicon Totius Latinitatis (Editio Quarta: Bononiae, Patavii) Tom. IV (R-S) / Tom. IV (T-Z), p. 973 — “VĔTUSTUS, a, um, adject. (vetus)”
  2. Freund, Wilhelm (1806-1894). Grand dictionnaire de la langue latine … (Editio Prima: Paris, 1883-1929) Tom. III, p. 575 — “vĕtustus, a, um, adj. [vetus]”
  3. Karl Ernst Georges, Ausführliches lateinisch-deutsches Handwörterbuch (Hannover 1913/1918) — vetustus, a, um (vetus) (tom. 2, p. 3462)