maa (fi)

Finnice

Appellatio pronuntiatusque

• [mɑː]

Notatio

Ab lingua prisca Uralica.

Nomen substantivum

maa

1. terra (-ae fem.) ||
   1. Solum siccum; materiae quod tellurem complectuntur.
   2. Noster planeta.
   3. Regio, civitas.

Declinatio

Declinatio Finnica
	sing.	plur.
nom.	maa	maat
gen.	maan	maiden maitten
part.	maata	maita
iness.	maassa	maissa
elat.	maasta	maista
illat.	maahan	maihin
adess.	maalla	mailla
abl.	maalta	mailta
allat.	maalle	maille
ess.	maana	maina
translat.	maaksi	maiksi
instr.	—	main
abess.	maatta	maitta
comit.	—	maine-

Usus

Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.

• in sudore vultus tui vesceris pane donec revertaris in terram de qua sumptus es quia pulvis es et in pulverem reverteris –Gen 3:19

Dictiones collatae

• maa, ilma, tuli, vesi

Dictiones derivatae

• maasto
• maatamo

Verba composita

• hautausmaa, kotimaa, sisämaa, täyttömaa, ulkomaa
• maailma, maaseutu
• maanpetos, maanpetturi

Verba

• maadoittaa, maatua

Adiectiva

• maalainen, maallinen, maaton, mainen