sana (fi)
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- /ˈsɑ.nɑ/
- Homoeoteleuton: -ɑnɑ
Nomen substantivum
[+/-]sana
- verbum (-i neut.) || Dictio, vocabulum; signum vocale quod rem vel ideam significat, vel eius forma scripta.
Declinatio
[+/-]| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | sana | sanat |
| gen. | sanan | sanojen † sanain |
| part. | sanaa | sanoja |
| iness. | sanassa | sanoissa |
| elat. | sanasta | sanoista |
| illat. | sanaan | sanoihin |
| adess. | sanalla | sanoilla |
| abl. | sanalta | sanoilta |
| allat. | sanalle | sanoille |
| ess. | sanana | sanoina |
| translat. | sanaksi | sanoiksi |
| instr. | — | sanoin |
| abess. | sanatta | sanoitta |
| comit. | — | sanoine- |
Usus
[+/-]Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
- in principio erat Verbum et Verbum erat apud Deum et Deus erat Verbum –Io 1:1
Dictiones collatae
[+/-]Hyponyma
- adjektiivi, adpositio, adverbi, nomini, numeraali, partikkeli, prepositio, postpositio, substantiivi, verbi