yö (fi)
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- [yø]
- Homoeoteleuton: -yø
Notatio
[+/-]Radix prisca Finno-Ugrica *üye.
Nomen substantivum
[+/-]yö
- nox (-ctis fem.) || Pars diei quando sol sub horizone est, vel tempus ab occasu ad ortum.
Declinatio
[+/-]| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | yö | yöt |
| gen. | yön | öiden öitten |
| part. | yötä | öitä |
| iness. | yössä | öissä |
| elat. | yöstä | öistä |
| illat. | yöhyön | öihin |
| adess. | yöllä | öillä |
| abl. | yöltä | öiltä |
| allat. | yölle | öille |
| ess. | yönä | öinä |
| translat. | yöksi | öiksi |
| instr. | — | öin |
| abess. | yöttä | öittä |
| comit. | — | öine- |
Dictiones collatae
[+/-]Antonymum
Cohyponyma