vanha

E Victionario
Salire ad: navigationem, quaerere

Finnice[+/-]

Appellatio[+/-]

  • /ˈʋɑn.hɑ/

Formae aliae[+/-]

Notatio[+/-]

Estonice  vana  cognatum est.

Nomen adiectivum[+/-]

vanha

  1. vetus (-us -us) || Magnam aetatem habens, multos annos natus; antiquus.

Declinatio[+/-]

positivus comparativus superlativus
vanha vanhempi vanhin
Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. vanha vanhat
gen. vanhan vanhojen
vanhain
part. vanhaa vanhoja
iness. vanhassa vanhoissa
elat. vanhasta vanhoista
illat. vanhaan vanhoihin
adess. vanhalla vanhoilla
abl. vanhalta vanhoilta
allat. vanhalle vanhoille
ess. vanhana vanhoina
translat. vanhaksi vanhoiksi
instr. vanhoin
abess. vanhatta vanhoitta
comit. vanhoine
Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. vanhempi vanhemmat
gen. vanhemman vanhempien
(vanhempain)
part. vanhempaa
vanhempata
vanhempia
iness. vanhemmassa vanhemmissa
elat. vanhemmasta vanhemmista
illat. vanhempaan vanhempiin
adess. vanhemmalla vanhemmilla
abl. vanhemmalta vanhemmilta
allat. vanhemmalle vanhemmille
ess. vanhempana vanhempina
translat. vanhemmaksi vanhemmiksi
instr. vanhemmin
abess. vanhemmatta vanhemmitta
comit. vanhempine
Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. vanhin vanhimmat
gen. vanhimman vanhimpien
vanhinten
(vanhimpain)
part. vanhinta
vanhimpaa
vanhimpata
vanhimpia
iness. vanhimmassa vanhimmissa
elat. vanhimmasta vanhimmista
illat. vanhimpaan vanhimpiin
adess. vanhimmalla vanhimmilla
abl. vanhimmalta vanhimmilta
allat. vanhimmalle vanhimmille
ess. vanhimpana
vanhinna
vanhimpina
translat. vanhimmaksi vanhimmiksi
instr. vanhimmin
abess. vanhimmatta vanhimmitta
comit. vanhimpine

Dictiones collatae[+/-]

Antonyma

Dictiones derivatae[+/-]

Verba