tuoda

Finnice

Appellatio pronuntiatusque

• ['tuodɑ(ʔ)]
• Homoeoteleuton: -uodɑ

Notatio

← *too-

← radix Uralica *toHi

Hungarice  tojik  cognatum est.

Fortasse ab lingua prisca Indoeuropaea *deH₃ 'dare' (cf. Latine  dono , Ruthenice  дать  (dat'), Bohemice  dát ).

Verbum transitivum

tuoda

1. affero (-re, tuli, latum) || Admovere (ferre) ad situm locutoris (aut ad locum dictum).

Coniugatio

Stirpes tuo-, toi-					categoria III
Indicativum
		praesens	imperfectum	perfectum	plusquamperfectum
sing.	I.	tuon	toin	olen tuonut	olin tuonut
	II.	tuot	toit	olet tuonut	olit tuonut
	III.	tuo	toi	on tuonut	oli tuonut
plur.	I.	tuomme	toimme	olemme tuoneet	olimme tuoneet
	II.	tuotte	toitte	olette tuoneet	olitte tuoneet
	III.	tuovat	toivat	ovat tuoneet	olivat tuoneet
passivum		tuodaan	tuotiin	on tuotu	oli tuotu

Condicionalis
		praesens	perfectum
sing.	I.	toisin	olisin tuonut
	II.	toisit	olisit tuonut
	III.	toisi	olisi tuonut
plur.	I.	toisimme	olisimme tuoneet
	II.	toisitte	olisitte tuoneet
	III.	toisivat	olisivat tuoneet
passivum		tuotaisiin	olisi tuotu
Imperativus
		praesens	perfectum
sing.	I.
	II.	tuo	ole tuonut
	III.	tuokoon	olkoon tuonut
plur.	I.	tuokaamme	olkaamme tuoneet
	II.	tuokaa	olkaa tuoneet
	III.	tuokoot	olkoot tuoneet
passivum		tuotakoon	olkoon tuotu
Potentialis
		praesens	perfectum
sing.	I.	tuonen	lienen tuonut
	II.	tuonet	lienet tuonut
	III.	tuonee	lienee tuonut
plur.	I.	tuonemme	lienemme tuoneet
	II.	tuonette	lienette tuoneet
	III.	tuonevat	lienevät tuoneet
passivum		tuotaneen	lienee tuotu

Participia			Infinitivi
act.	VA	tuova	A	tuoda tuodakseen
	NUT	tuonut
	MA	tuoma	E	tuodessa tuotaessa tuoden
pass.	VA	tuotava
	TU	tuotu
negans		tuomaton	MA	tuoma-1

¹ iness. -ssa, elat. -sta, illat. -an, adess. -lla, abess. -tta, instr. tuomin.

Dictiones collatae

Antonymum

• viedä

Dictiones derivatae

• tuoja
• tuonti, tuominen
• tuottaa