Jump to content

poika

E Victionario

Appellatio pronuntiatusque

[+/-]
  • /ˈpoikɑ/

Notatio

[+/-]

Stirps Finno-Ugrica *poyka.

Nomen substantivum

[+/-]

poika

  1. puer (-i masc.) || Mas ante adulescentiam
  2. filius (-i masc.) || Progenies masculina
    1. P~: Filius (appellatio fili Dei)

Declinatio

[+/-]
Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. poika pojat
gen. pojan poikien
poikain
part. poikaa poikia
iness. pojassa pojissa
elat. pojasta pojista
illat. poikaan poikiin
adess. pojalla pojilla
abl. pojalta pojilta
allat. pojalle pojille
ess. poikana poikina
translat. pojaksi pojiksi
instr. pojin
abess. pojatta pojitta
comit. poikine-

Dictiones collatae

[+/-]

Dictiones derivatae

[+/-]