Jump to content

kuolema

E Victionario

Appellatio pronuntiatusque

[+/-]
  • /ˈkuo.le.mɑ/

Notatio

[+/-]

Participium MA verbi  kuolla  'morior'.

Nomen substantivum

[+/-]

kuolema

  1. mors (-tis fem.) || Finis vitae.

Declinatio

[+/-]
Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. kuolema kuolemat
gen. kuoleman kuolemien
kuolemain
part. kuolemaa kuolemia
iness. kuolemassa kuolemissa
elat. kuolemasta kuolemista
illat. kuolemaan kuolemiin
adess. kuolemalla kuolemilla
abl. kuolemalta kuolemilta
allat. kuolemalle kuolemille
ess. kuolemana kuolemina
translat. kuolemaksi kuolemiksi
instr. kuolemin
abess. kuolematta kuolemitta
comit. kuolemine-

Usus

[+/-]

"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?".

  • ubi est mors victoria tua ubi est mors stimulus tuus –1 Cor 15:55

Dictiones collatae

[+/-]

Synonyma

Dictiones derivatae

[+/-]