korkea

Finnice

Appellatio pronuntiatusque

API: /ˈkorkeɑ/, [ˈko̞rke̞ɑ]

Syllabificatio phonetica: kor·ke·a — morphologica: korke-a

Formae aliae

• † corkea (Agricola, saec. XVI)

Nomen adiectivum

korkea

1. altus (-a -um) || Longus super.

Declinatio

positivus	comparativus	superlativus
korkea	korkeampi	korkein
Declinatio Finnica sing. plur. nom. korkea † korkee korkeat gen. korkean † korkeen korkeiden korkeitten (korkeain) † korkeoiden † korkeoitten † korkehien † korkehitten part. korkeaa korkeata † korkeeta korkeita † korkeoita iness. korkeassa korkeissa elat. korkeasta korkeista illat. korkeaan korkeisiin korkeihin † korkeoihin adess. korkealla korkeilla abl. korkealta korkeilta allat. korkealle korkeille ess. korkeana † korkeena korkeina translat. korkeaksi korkeiksi instr. — korkein abess. korkeatta korkeitta comit. — korkeine	Declinatio Finnica sing. plur. nom. korkeampi korkeammat gen. korkeamman korkeampien (korkeampain) part. korkeampaa † korkeampata korkeampia iness. korkeammassa korkeammissa elat. korkeammasta korkeammista illat. korkeampaan korkeampiin adess. korkeammalla korkeammilla abl. korkeammalta korkeammilta allat. korkeammalle korkeammille ess. korkeampana korkeampina translat. korkeammaksi korkeammiksi instr. — korkeammin abess. korkeammatta korkeammitta comit. — korkeampine	Declinatio Finnica sing. plur. nom. korkein korkeimmat gen. korkeimman korkeimpien korkeinten (korkeimpain) part. korkeinta † korkeimpaa † korkeimpata korkeimpia iness. korkeimmassa korkeimmissa elat. korkeimmasta korkeimmista illat. korkeimpaan korkeimpiin adess. korkeimmalla korkeimmilla abl. korkeimmalta korkeimmilta allat. korkeimmalle korkeimmille ess. korkeimpana † korkeinna korkeimpina translat. korkeimmaksi korkeimmiksi instr. — korkeimmin abess. korkeimmatta korkeimmitta comit. — korkeimpine

Usus

De homine pitkä, non korkea, dicitur.

Dictiones collatae

Antonyma · contraria

• matala

Dictiones derivatae

• korkeahko
• korkeapaine
• korkeus