Jump to content

kansalainen

E Victionario

Appellatio pronuntiatusque

[+/-]
  • [ˈkɑn.sɑ.lɑi.nen]

Notatio

[+/-]
 kansa  'populus' +  -lainen  'membrum generis'

Nomen substantivum

[+/-]

kansalainen

  1. civis (-is masc.) || Incola civitatis.

Declinatio

[+/-]
Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. kansalainen kansalaiset
gen. kansalaisen kansalaisten
kansalaisien
part. kansalaista
kansalaina
kansalaissa
kansalaisia
iness. kansalaisessa kansalaisissa
elat. kansalaisesta kansalaisista
illat. kansalaiseen kansalaisiin
adess. kansalaisella kansalaisilla
abl. kansalaiselta kansalaisilta
allat. kansalaiselle kansalaisille
ess. kansalaisena kansalaisina
translat. kansalaiseksi kansalaisiksi
instr. kansalaisin
abess. kansalaisetta kansalaisitta
comit. kansalaisine-

Usus

[+/-]

Verbum kansalainen in principio verbi compositi (stirps kansalais-) 'civilis' significat.

Dictiones collatae

[+/-]

Dictiones derivatae

[+/-]

Verba composita