isä
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- [ˈisæ]
- Homoeoteleuton: -isæ
Notatio
[+/-]Radix Uralica *ičä, quae est etiam radix verborum: Estonice isa , Lapponica Septentrionali áhcci et Hungarice ős .
Nomen substantivum
[+/-]isä
Declinatio
[+/-]| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | isä | isät |
| gen. | isän | isien † isäin |
| part. | isää | isiä |
| iness. | isässä | isissä |
| elat. | isästä | isistä |
| illat. | isään | isiin |
| adess. | isällä | isillä |
| abl. | isältä | isiltä |
| allat. | isälle | isille |
| ess. | isänä | isinä |
| translat. | isäksi | isiksi |
| instr. | — | isin |
| abess. | isättä | isittä |
| comit. | — | isine- |
Dictiones collatae
[+/-]Synonyma
Dictiones derivatae
[+/-]Verba composita