Jump to content

aika (fi)

E Victionario
Solum Aika Finnice
ab hac subpagina tractatur.
Vide etiam s.v.
aika.

Appellatio pronuntiatusque

[+/-]
  • /ˈɑi.kɑ/

Formae aliae

[+/-]

Notatio

[+/-]

Cognata Estonice  aeg , Carelice  aiga  et Votic  aika . (Titulus nexusHäkkinen, 2004, s.v. aika)

Nomen substantivum

[+/-]

aika

  1. tempus (-oris neut.) ||
    1. Spatium durationis.
    2. Duratio generaliter, sine divisionibus.
      Oi aikoja, oi tapoja. O tempora, o mores.

Declinatio

[+/-]
Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. aika ajat
gen. ajan aikojen
aikain
part. aikaa aikoja
iness. ajassa ajoissa
elat. ajasta ajoista
illat. aikaan aikoihin
adess. ajalla ajoilla
abl. ajalta ajoilta
allat. ajalle ajoille
ess. aikana aikoina
translat. ajaksi ajoiksi
instr. ajoin
abess. ajatta ajoitta
comit. aikoine-

Dictiones derivatae

[+/-]
Haec dictio adhuc stipula est. Amplificando eam adiuvabis Victionarium meliorari.

Appellatio pronuntiatusque

[+/-]
  • /ˈɑi.kɑ/

Notatio

[+/-]

Ab nomine substantivo vel ab linguis germanicis *aiga 'habitus' ← *aigan 'habere'. (Titulus nexusHäkkinen, 2004, s.v. aika)

Adverbium

[+/-]

aika (indecl.)

  1. (etiam adiectivum) admodum ||

Dictiones collatae

[+/-]

Synonymum