aika (fi)

Finnice I

Appellatio pronuntiatusque

• /ˈɑi.kɑ/

Formae aliae

• † aica

Notatio

Cognata Estonice  aeg , Carelice  aiga  et Votic  aika . (Titulus nexusHäkkinen, 2004, s.v. aika)

Nomen substantivum

aika

1. tempus (-oris neut.) ||
   1. Spatium durationis.
   2. Duratio generaliter, sine divisionibus.

      Oi aikoja, oi tapoja. O tempora, o mores.

Declinatio

Declinatio Finnica
	sing.	plur.
nom.	aika	ajat
gen.	ajan	aikojen † aikain
part.	aikaa	aikoja
iness.	ajassa	ajoissa
elat.	ajasta	ajoista
illat.	aikaan	aikoihin
adess.	ajalla	ajoilla
abl.	ajalta	ajoilta
allat.	ajalle	ajoille
ess.	aikana	aikoina
translat.	ajaksi	ajoiksi
instr.	—	ajoin
abess.	ajatta	ajoitta
comit.	—	aikoine-

Dictiones derivatae

• (nomina adiectiva) aikainen, ajallinen
• (nomina substantiva composita) aikakone, aikarauta, kotiintuloaika, nukkumaanmenoaika, työaika, vapaa-aika
• (verba) aikoa, ajoittaa

Finnice II

Haec dictio adhuc stipula est. Amplificando eam adiuvabis Victionarium meliorari.

Appellatio pronuntiatusque

• /ˈɑi.kɑ/

Notatio

Ab nomine substantivo vel ab linguis germanicis *aiga 'habitus' ← *aigan 'habere'. (Titulus nexusHäkkinen, 2004, s.v. aika)

Adverbium

aika (indecl.)

1. (etiam adiectivum) admodum ||

Dictiones collatae

Synonymum

• melko