suu (fi)

E Victionario
Jump to navigation Jump to search

Finnice[+/-]

Appellatio[+/-]

  • /ˈsuː/
  • Homoeoteleuton: -uː

Notatio[+/-]

← radix uralica *suwe; cognata Estonice  suu  et Hungarice  száj 

Nomen substantivum[+/-]

suu

  1. os (-ris neut.) || Apertura per quem animal cibum recepit; etiam, bucca seu spatium in quo lingua et dentes sunt.

Declinatio[+/-]

Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. suu suut
gen. suun suiden
suitten
part. suuta suita
iness. suussa suissa
elat. suusta suista
illat. suuhun suihin
adess. suulla suilla
abl. suulta suilta
allat. suulle suille
ess. suuna suina
translat. suuksi suiksi
instr. suin
abess. suutta suitta
comit. suine-

Dictiones collatae[+/-]

Meronyma

Dictiones derivatae[+/-]