luu (fi)
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- /ˈluː/
- Homoeoteleuton: -uː
Notatio
[+/-]- ← protouralice *luwe; gognata, vide luu
Nomen substantivum
[+/-]luu
- os (-sis neut.) || Pars sceleti cuiusquam animalis, ut, costa, os femoris, &c.
Declinatio
[+/-]| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | luu | luut |
| gen. | luun | luiden luitten |
| part. | luuta | luita |
| iness. | luussa | luissa |
| elat. | luusta | luista |
| illat. | luuhun | luihin |
| adess. | luulla | luilla |
| abl. | luulta | luilta |
| allat. | luulle | luille |
| ess. | luuna | luina |
| translat. | luuksi | luiksi |
| instr. | — | luin |
| abess. | luutta | luitta |
| comit. | — | luine- |