piispa
Appellatio pronuntiatusque
[+/-]- /ˈpiːs.pɑ/
Nomen substantivum
[+/-]piispa
- eccl. | episcopus (-i masc.) ||
Declinatio
[+/-]| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | piispa | piispat |
| gen. | piispan | piispojen † piispain |
| part. | piispaa | piispoja |
| iness. | piispassa | piispoissa |
| elat. | piispasta | piispoista |
| illat. | piispaan | piispoihin |
| adess. | piispalla | piispoilla |
| abl. | piispalta | piispoilta |
| allat. | piispalle | piispoille |
| ess. | piispana | piispoina |
| translat. | piispaksi | piispoiksi |
| instr. | — | piispoin |
| abess. | piispatta | piispoitta |
| comit. | — | piispoine- |
Dictiones collatae
[+/-]Cohyponyma