kukka (fi)

E Victionario

Kukka
Trisambig poseidon.jpg Solum kukka Finnice
ab hac subpagina tractatur.
Vide etiam s.v.
kukka.

Index

[+/-] Finnice

[+/-] Appellatio

  • [ˈkukːɑ]
  • Homoeoteleuton: -ukːɑ

[+/-] Notatio

Ut credo verbum Finno-Ugricum. Cognatum est Estonice kuke (dialect.); plus de cognatis in pagina kukka.

[+/-] Nomen substantivum

kukka

  1. flos (-ris fem.) || Pars florens herbae.

[+/-] Declinatio

Declinatio Finnica
sing. plur.
nom. kukka kukat
gen. kukan kukkien
kukkain
part. kukkaa kukkia
iness. kukassa kukissa
elat. kukasta kukista
illat. kukkaan kukkiin
adess. kukalla kukilla
abl. kukalta kukilta
allat. kukalle kukille
ess. kukkana kukkina
translat. kukaksi kukiksi
instr. kukin
abess. kukatta kukitta
comit. kukkine-

[+/-] Dictiones collatae

Cohyponyma

Holonyma

Meronyma

[+/-] Dictiones derivatae

Collocatio

Verba

Verba composita

[+/-] Loci

Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.

  • et de vestimento quid solliciti estis considerate lilia agri quomodo crescunt non laborant nec nent –Mt 6:28