itse

Itse

Finnice I

Appellatio

• /ˈit̪.se(ʔ)/

Formae aliae

• † itze (Agricola, Biblia 1548)

Notatio

Ab substantivo.

Pronomen

itse

1. (pronomen indefinitum) respondit Latine ipse; solus ego/tu/...

Usus

Etiam in prima et secunda persona.

Dictiones collatae

Pronomina Finnica
	personalia			demonstrativa			relativa		interrogativa			reflexiva	reciprocum
sing.	minä	sinä	hän	tämä	tuo	se	joka	mikä	kuka	mikä	kumpi	itse- +poss.suff.	toinen
plur.	me	te	he	nämä	nuo	ne	jotka	mitkä	ketkä	mitkä	kummat
Pronomina indefinita
joka — jokainen — joku — jompikumpi — kukaan — mikään — kumpikaan — eräs — kaikki — molemmat — moni — muu — muutama — sama — toinen — muuan — itse — ainoa

Dictiones derivatae

• pronomen reflexivum itse-

Adiectiva

• itsekäs
• itsenäinen
• itsepäinen

Finnice I

Appellatio

• /ˈit̪.se(ʔ)/

Notatio

Verbum proprium linguarum Uralicarum.

Nomen substantivum

itse

1. mythologia Pars mensis vel spiritus.
2. phil., psych. | ego || Natura vel mens propria.

Formae affines

• itsensä