isä

Isä

Finnice

Appellatio

• [ˈisæ]
• Homoeoteleuton: -isæ

Notatio

Radix Uralica *ičä, quae est etiam radix verborum: Estonice isa, Lapponica Septentrionali áhcci et Hungarice ős.

Nomen substantivum

isä

1. pater (-ris masc.) || Qui progenies genuit.
   1. I~: Pater (appellatio Dei)

Declinatio

Declinatio Finnica
	sing.	plur.
nom.	isä	isät
gen.	isän	isien † isäin
part.	isää	isiä
iness.	isässä	isissä
elat.	isästä	isistä
illat.	isään	isiin
adess.	isällä	isillä
abl.	isältä	isiltä
allat.	isälle	isille
ess.	isänä	isinä
translat.	isäksi	isiksi
instr.	—	isin
abess.	isättä	isittä
comit.	—	isine-

Dictiones collatae

• äiti

Synonyma

• (sermo cotidianus) faija, fatsi, isi, iskä, isukki, pappa

Dictiones derivatae

Verba composita

• esi-isä
• isoisä
• isäukko